Meren aaltoilua - erään neulojan elämänkerta

Tiina haastoi kertomaan jotain itsestään...

Synnyin 42 ja rapiat sitten Helsingin kätilöopistolla, imukupilla (vrt. kaksoissisko :-)) ulos vedettynä. Koko ikäni olen asunut - yhtä Joensuun vuotta lukuunottamatta :-) - Uudellamaalla, Jumalan kiitos usean vuoden ajan mummun ja vaarin hoivissa. Heistä on jo aika jättänyt, 1978 ja 1992, joten eläviä lähisukulaisia ei ole kuin seuraavassa polvessa. Helsingin maalaiskuntaan minut aikoinaan tuotiin kättäriltä ja Vantaalla asun "taas" - ympyrä on sulkeutunut :-)

Kansa-, oppikoulu, lukio, käsi- ja taideteollisuusol, kauppaopisto, IT-amk on viety läpi, ja YTM häämöttää kunhan saan gradun kirjoitettua. Tulevaisuudessa ei ole muita koulutussuunnitelmia kuin työni integraatioasiantuntijana vaatii mutta se ei olekaan ihan vähän se. Muuta työkokemusta löytyy sairaalasta ja kirjastosta nuoruusvuosilta, ja varsinaisen aikuisikäni olen tehnyt töitä elektroniikan ja logistiikan parissa, teknisissä ja myöhemmin tietoteknisissä tehtävissä, esim. tuotannonsuunnittelijana, myyntiteknikkona, SAP R/3 -asiantuntijana ja kehityspäällikkönä.

Pitkän ikäni aikana olen ehtinyt naida ja erota, "pysyväksi muistoksi" jäi kohta 14 -vuotias poika, joka asuu pääosin iskän luona. Eronnut on siis virallinen sääty (ärtsy sana) mutta tosielämässä olen kihloissa mukavan, rauhallisen karjalaismiehen kanssa. Lemmikkieläimiä ei ole allergioiden takia.

Käsityöt ovat Hesarin lukemisen ohella pitkäaikaisimmat harrastukseni, molemmat aloitin 3-4 -vuotiaana, enkä sen koommin ole lopettanut. Mummu oli käsityöihminen, mutta tekemisen halut tulivat itseltä. Aloitin samaan aikaan ompelun ja neulonnan: 1. ompelutyö oli kuulemma nukelle 3 pistolla ommeltu hame jostain mummun ylijäämäkankaasta. Minulla ei siis ole muistoja ajasta etten olisi jo osannut (ainakin vähän) tehdä käsitöitä ja lukea. 13-vuotiaana muistan ommelleeni pitkän villakangastakin, parit housut ja neuloneeni kirjoneulevillapaidan. Nykyään harmittaa, ettei töistä ole jäänyt mitään muistoja, kuvia tms. - ei niitä muista enää. Neulominen on nykyään pääosassa, ompelu on vähän satunnaista kuten virkkauskin.

Muita rakkaita harrastuksia on veneily (olen kapu) ja kasvimaa (tekemisen ja sadon määrät eivät valitettavasti korreloi :)), sitten tulevat vatsatanssi ja muu liikkuminen; faktan lukeminen: luonto + historia + yhteiskunnalliset; pastellimaalaus ja tietysti nukkuminen. Musiikkia kuuntelen mielelläni, monenlaista ja paljoa, mutta TV:tä en omista enkä siis katsele. Värit ovat aina puhutelleet syvästi, mihin verrattuna 20 vuotta mustissa vaatteissa tuntuu omituiselta -> edelleenkään en oikein osaa ostaa kuin mustia vaatteita, mutta itse neulon ja ompelen kaikista väreistä... Olen myös väriterapeutti, joka tosin lähinnä terapoi itseään :-D. Luonteeltani olen ainakin kiltti, kärsimätön, tosikko joka osaa nauraa itselleen, (liiankin) ahkera ja hyvin herkkä (joo-o).

Tulevaisuuteen katselen vähän iän myötä ? rauhoittuneena. Lähitulevaisuudessa työn, arjen ja harrastuksien lisäksi gradun ja kodin remontin loppuun saattaminen. Pitemmällä tähtäimellä tahtoisin elää suhteellisen rauhallista ja tervettä elämää siinä kuin muutkin. Täsmätoiveena olisi käydä enemmän kulttuuririennoissa: teatterissa, näyttelyissä jne.

Minäkin lukisin mielelläni muiden neulebloggaajien vaiheista - osoitan haasteen yleisesti, ketään erikseen nimeämättä. Tarttukaa haasteeseen !!